Aivot sulattava helle...

Siis en valita, koska on kuuma, koska kesä ilman lämpöä ois ihan pepusta, mutta nyt on pitkästä aikaa vähän avauduttava. En tiedä mikä noihin ihmisiin on mennyt, luultavasti tuo helle, kun ovat niin kuumakalleja. Mä en oo nyt aikan tehnyt vakkariin tuota asiakaspalveluhommaa ja voin tähän väliin todeta, ettei iahn hirveästi ole ollut ikäväkään. Kyllä mä aina hetkittäin tykkään siitä, kun saa olla ihmisten kanssa tekemisissä ja osaan sen kuitenkin suhteellisen hyvin kun on kokemusta, mutta välillä ei vaan mee jakeluun, että miten ihmiset pystyy olemaan niin... tyhjäpäitä?

Useampi viikkohan tuossa ehti vierähtää ennen sen kummempia ongelmia asiakkaiden kanssa, mutta nyt ne ihme tapaukset ovat ryömineet koloistaan meidän työntekijöiden ihmeteltäväksi...

Tapaus 1
No ihan eka kosketukseni napiseviin asiakkaisiin tänä kesänä oli semmoinen mummo, joka tuli kyselemään "onko meillä kukkia kaupassa". Juuri täsmälleen noilla sanoilla. Tarkoituksenani oli vasta, että sisältä löytyy kassan 16 kohdalta ruusja yms ja sitten on pihalla puutarhamyymälä. No, minähän en ehtinyt päästä loppuun asti, kun mummo ja hoki "Ei, ei, ei! En minä sitä tarkoittanut!" Sitten lopulta sain sanottua, että puutarhamyymälä on ulkona. Siinä vaiheessa mummo sitten jupisi "otapa selvää missä mitäkin on" ja totesin vain siihen, että "valitettavasti en voi vielä tietää kaikkea kun olen vasta kolmatta päivää töissä". Teki vielä mieli lisätä "ja neljättä kertaa ylipäänsä koko talossa" tai jotain siitä, etten tiennyt kukkien tarkoittavan puutarhamyymälää, mutta oppia ikä kaikki.

Tapaus 2
Yksi käsittämättömimmistä tapauksista oli tuossa pari päivää sitten, kun eräs naisasikas oli ostanut tyttärelleen barbin ja se ei ollut tullut alennuksella. Hän tuli neuvontaan asiasta ilmoittamaan hyvin näreissään ja huomautti vielä, että kassalla ei mennyt mikään putkeen ja hänen jäätelönsä melkein suli. Aloin selvittää ongelmaa barbin kanssa ja nainen tyrkkäsi koko ostoskassinsa minulle. Sitten hän motkotti kaverilleen tai kuka ikinä hänellä olikaan kaupassa mukana, kuinka tässä kaupassa ei kyllä mikään mene koskaan putkeen ja aina on hinnat väärin. Hän joskus osti alennuksesta alushousuja ja tarjous oli ollut jo kuukauden voimassa ja hinta oli silti väärin. Koko kuukauden mennyt alushousut väärällä hinnalla! Törkeää! Ja nyt kassalla asioidessaan kassaneiti oli halunnut, että asiakas maksaa kanta-asiakaskortillaan (vaikka moni varmasti tietää, mitä korttia tarkalleen tarkoitan kun tiedätte missä kaupassa olen töissä...) ja siitä oli siis syntynyt niin monimutkainen tilanne että ei tosikaan. Minä kävin sitten välissä sanomassa ystävällisesti, että asiakas saa liikaa maksaneensa summan käteisellä kun siirrytään vain lähemmäs kassakonetta, johon voin palautuksen lyödä. Asiakashan kieltäytyi sitten kaivamastakanta-asiakaskorttiaan esiin, vaikka se on käytäntö kun jotain korjataan/muutetaan/palautetaan/vaihdetaan. No, tässä vaiheessa ajattelin antaa asian olla, mutta sitten asiakas ei suostunut myöskään laittamaan nimikirjoitusta palautuslistaan, jolla hän olisi kuitannut saaneensa liikaa maksaneensa rahan takaisin. Vastaus oli vain "En laita." Syy oli se, että virhe oli meidän. Yritin siinä sitten rauhallisesti ja ystävällisesti selittää, että kuittaus pitäisi laittaa, jotta tiedetään hänen saaneen rahat, mutta kun sehän ei käynyt päinsä kun me olemme tehneet virheen, niin hänen ei tarvitse laittaa nimeään mihinkään. Kolmisen kertaa käytyäni asian läpi päätin luovuttaa, ojensin barbin ja rahat tiskille, nappasin palautuslistan itselleni ja lähdin palvelemaan asiakkaita, jotka haluavat tulla palvelluiksi. Ja tein tämän vielä hymy huulillani, olenhan minä asiakaspalvelija, joka kestää kaiken ja sietää asiakkaiden oikut. Mitä väliä sillä on, että asiat tulee hoitaa tietylla tavalla, ettei jälkeenpäin tule ongelmia, asiakashan saa aina tahtonsa läpi ja voi pyytää mitä vain ja niin on toimittava, säännöistä viis. Onneksi asiakas sai muilta vuoroaan odottelevilta asiakkailta pitkiä katseita ja silmien pyörittelyä osakseen ja pari kommenttiakin häneen liittyen kuulin kun asiakas oli lähtenyt pois.

On se niin kivaa tehdä asioista mahdollisimman vaikeita. Voi kun välillä voisi itsekin alkaa hankalaksi, kun asiakas ei suostu toimimaan yleisten ohjeiden mukaan. Olisi ollut niin palkitsevaa todeta tälle barbi-naiselle, etten voi siinä tapauksessa antaa rahaa, koska ilman kuittausta kukaan ei tiedä miksi kassasta puuttuu rahaa ja se vähennetään vielä palkastani, enkä ole valmis maksamaan osaston tekemää virhettä. Eli asikas on hyvä ja menee pyytämään rahat joltain osaston ihmiseltä tai käy sitten kassalla korjauttamassa kuittinsa, jolloin mikään välikäsi ei joudu pyytelemään allekirjoituksia mihinkään.

Tapaus 3
Infpisteeseen tuli asiakas, joka kertoi ettei päässyt autonpesuun sisälle, kun hänen koodinsa olivat vanhoja. Hänellä oli pesukoodeja, jotka jäivät hänen edesmenneeltä isältään ja yksi pesukoodi myös tyttäreltää, joka oli muuttanut pois paikkakunnalta, eikä enää pesetä autoaan siellä. Kerroin hänelle, että pesuri on uusittu ja vanhat koodit eivät varmaankaan siksi käyneet enää. Sanoin, että ne voidaan uusia tässä neuvonnassa. Siinä vaiheessa asiakas ilmoitti, että on repinyt ja heittänyt roskiin koodit. Ööh... Mitähän järkeä siinä oli? Pyysin sitten asiakaspalvelupäällikön paikalle, joak keskusteli pitkään asiakkaan kanssa ja asiakas alkoi vähitellen korottaa ääntään ja sanoi hävinneensä nyt ainakin 60 euroa kun emme suostu uusimaan hänen pesujaan. Vähintä mitä voisimme tehdä on antaa hänelle edes pari pesua, kun häneltä on mennyt nyt niin monta pesua hukkaan. Ei niillä isän pesuilla niin väliä ole, mutta omat hän haluaisi käyttää. Asiakaspalvelupäällikkö ei voinut luvata uusia pesuja, koska vanhoja koodeja ei ollut. Ei siis ollut mitään todisteaineistoa siitä, että pesut olisi ostettu joskus. Asiakaspalvelupäällikkö sanoi, että vanhaa kuittia voidaan yrittää etsiä, mutta se on iso työ ja maksaa 8e. Tämä ei käynyt. Asiakaspalvelupäällikkö myös ehdotti, että asiakas voisi jättää yhteystietonsa ja pesuja voidaan kysellä tavaratalonjohtajalta, jolla on oikeus antaa hyvityspesuja, jos katsoo ne aiheelliseksi. Meillä kun ei ole oikeuksia jaella ilmaisia pesuja ja meidän on mentävä sääntöjen mukaan. Asiakas ei tietenkään halunnut jättää yhteystietoja, vaan huusi jo kovaan ääneen käytävällä "nyt menetitte hyvän asiakkaan" ja uhkaili menevänsä sinne toisen ketjun kauppaan... Ei kuulemma tule enää koskaan takaisin. Siinä vaiheessa teki mieli tarjota jo saksia ja kysyä, että leikataanko nyt heti se kanta-asiakaskortti poikki, kun ei sitä kerran enää tarvitse. Paikalle tuli toinen asiakas, joka totesi tuntevansa raivoavan asiakkaan ja hän kuulemma valittaa aina kaikesta. Ihanko totta, en olisi uskonut.

Ah, mä niin rakastan asiakaspalvelutyötä! Kiitos ja anteeksi tästä avautumismahdollisuudesta. Kaikkea ei tarvitse ottaa ihan tosissaan. Tsekatkaa ihmeessä muut samalla tagilla olevat avautumiseni.... :D