Vuosi takana Suomessa!

Tiedättekö, tämä ihana karvaturri on asunut jo vuoden päivät Suomessa! Aika on mennyt aivan hurjan nopeasti, sillä tuntuu kuin Bobo olisi vasta ihan äsken tullut meille asumaan...

En ole pitkään aikaan kirjoitellut mitään korista, vaikka ne välillä kuvissa vilahtelevat ja instagramissa ovat oikein näkyvästikin esillä. Nämä kaksi rakkauspakausta ovat kyllä niin rakkaita ja lutuisia perheenjäseniä, ettei parempia voisi toivoa. Mikään ei piristä huonoa päivää niin kuin iloinen koira, joka tulee häntä heiluen hakemaan rapsutuksia tai käpertyy aivan kylkeen kiinni kuin sanoakseen "minä olen tässä, ei hätää".

Meillä on nykyään monesti tapana ottaa yhdessä pienet päiväunet kun olen usein päivisin kotona. (Yllä kuva juuri päiväunilta heräämisen jälkeen.) Kumpikin koira selkeästi rakastaa nukkua ja se on kyllä hyvä, koska ei tällaiselle aamu-uniselle mitkään aamuvirkut koirat kävisi. :D

Veetihän alkaa olla jo vähän vanhus, ikää tulee tammikuussa kahdeksan vuotta. Veeti on mun ensimmäinen koira ja siksi aina jotenkin spesiaali, mutta kyllä mun mielestä mun sydämessä on tarpeeksi tilaa kahdelle karvakaverille yhtä aikaa. Siksipä Veeti sai noin vuosi sitten marraskuun lopussa "pikkuveikan" Bobosta, joka saapui meille siis Romaniasta Rescueyhdistys Kulkureiden kautta.

Romaniassahan on todella paha kulkukoiraongelma ja viime aikoina se on noussut otsikoihin ja uutisiin myös ihan Suomessa. Sanon siitä nyt muutaman sanan ihan lyhyesti ja jos aihe kiinnostaa enemmän, niin siihen voi tutustua vaikkapa Kulkureiden sivulla (myös facebook). Kulkureiden lisäksi mm. Pelastetaan Koirat auttaa Romanian koiria. Kaikki apu on tärkeää ja itse ainakin suosittelen lämpimästi koiran hankkimista rescueyhdistyksen kautta. Bobo on aivan upea koira, joka todellakin ansaitsee rakastavan kodin.

Romaniassa kun ei kaikilla ihmisilläkään ole kovin hyvät olot, niin voi vain siitä päätellä millaiset olot eläimillä on sellaisessa valtiossa... Eläimiä ei pidetä samalla tavalla perheen jäseninä, vaan lemmikit voi hylätä kylmästi kadulle vaikkapa muuton yhteydessä. Ihmiset saattavat olla todella vihamielisiä kadulla eläviä koiria kohtaan ja tilannetta on vain pahentanut syyskuussa läpi mennyt "eutanasia"-laki, jonka varjolla kadulla elävät koirat voidaan ottaa kiinni ja surmata tietyn ajan kuluttua kiinni ottamisesta. Tämä on johtanut siihen, että ihmiset kiduttavat koiria kuoliaaksi mitä hirveimmillä tavoilla. Myös eläinten suojelijat ovat joutuneet vihan ja väkivallankin kohteeksi. Kulkukoirien joukkotapot eivät tule ratkaisemaan kulkukoiraongelmaa Romaniassa, koska sitä on ennenkin yritetty. Kakkia koiria ei pystytä saamaan yhtä aikaa kiinni ja kaduille jääville koirille vapautuu vain lisää elintilaa kun osa koirista otetaan kiinni tai tapetaan. Jo aiemmin on todettu, että ainoa oikea tapa ratkaista ongelma on steriloida kadulla elävät koirat ja näin estää niiden lisääntyminen.

Mutta sitten iloisempaan aiheeseen, nimittäin pitihän meidän juhlistaa Bobon ensimmäistä vuotta Suomessa!

“eutanasia”-laki

“eutanasia”-laki

Hankin pojille vähän jotain spesiaalimpaa ruokaa ja päädyin lopulta ostamaan pussin mahapullia, koska ne ovat Veetin suurta herkkua. Bobo ei aiemmin ollutkaan pullia maistanut, mutta hyviä taisivat olla kun katosivat aivan sekunneissa lautaselta. Pojat haistelivat jo pussia aivan innoissaan kun otin sen esille.

Bobo sai myös lahjan, nimittäin hotsin ja ranskikset. :D Alla yksi ehkä vuoden parhaista valokuvista, jossa on ikuistettuna hetki kun Bobo saa hotsin suuhunsa. Voi sitä onnea! Bobo pureskeli antaumuksella vähän joka ranskista ja levitteli niitä ympäri olohuonetta. Myös Veetille maistui ranskalaiset, koska eihän häntä nyt ilman voinut jättää. Herkuttelun jälkeen oli aika pienelle ruokalevolle ja tietenkin tehtiin kunnon pitkä lenkki näin juhlapäivän kunniaksi.

Bobosta löytyy muuten lisää juttua oman tunnisteen alta, näet kaikki Boboon liittyvät postuakset tästä.

Bobo on tosiaan vuodessa kotiutunut todella hienosti. Hauska on ollut huomata, miten se on matknut Veetiltä joitakin tapoja ja miten luonne on muuttunut aina vaan ihanammaksi kun on saanut olla pidempään omassa rakastavassa kodissa. Bobo rakastaa ihmisten seuraa ja ottaa yleenäs ilolla vieraat vastaan. Ensi kertaa meillä vierailevat miehet ovat aluksi aina hieman epäilyttävän oloisia ja heitä Bobo tarkkailee mielummin ensin kauempaa, mutta muutaman vierailukerran jälkeen sitä uskaltaa tulla jo iloisesti tervehtimäänkin ja pyytämään rapsutuksia miespuoleisiltakin henkilöiltä. Postin tulosta Bobo ei vieläkään tykkää ja välillä ovat sanomalehdet saaneet hieman kyytiä kun ovat tulleet kovalla ryminällä postiluukusta. Onneksi usein jakajat osaavat jo tiputtaa postit hiljaa, niin ei tarvitse Bobokaan rynnätä ovelle räyhäämään.

Isommat koirat eivät ole mitään Bobon lemppareita, mutta pienistä koirista Bobo yleensä tykkää. Olemmekin käyneet muutaman kerran leikkimässä kaverini Romaniasta tulleen koiran kanssa ja kaksikolla on ollut aivan super kivaa yhdessä. Kaverin koira on vielä pentu ja Bobo on tarpeeksi leikkimielinen, joten kaksikko jaksaa kyllä peuhata! Veeti kun on kai jo sen verran vanha, ettei jksa ihan samalla tavalla juoksennella ja riehua. Välillä Bobo ja Veetikin innostuvat hieman leikkimään keskenäänkin, mutta yleensä Bobo ottaa leikkikaverikseen kotona lelut, joita se tykkää heitellä ja riepotella ihan itsekseenkin. Vaikka olisi vapaaehtoisia heittelijöitäkin paikalla. :) Olohuoneen karvaatto on myös aivan paras piehtarointialusta, jos Bobolta kysytään.

Tämmöisiä koiramaisia kuulumisia välillä! Lukijoiden terveiset Bobolle ja Veetille voi jättää kommenttiboksiin! :)