Blogin kimpussa hääräilee 24-vuotias tanssinopettajaksi opsikeleva Nina, joka tunnetaan blogien piirissä nimimerkillä Niniane. Alkujaan olen kotoisin Hämeestä, mutta koulun perässä tuli muutto Savoon, jossa nyt asustelen poikaystävän ja koiran kanssa. Vielä en osaa sanoa, mihin suuntaan koulun loputtua, mutta ainakin muutama vuosi tässä olisi vielä edessä savolaisena.
Kynsiharrastus
Suuri intohimoni ja ehkä se tärkein harrastukseni on kynsien lakkaiku ja koristelu, Siinä sivussa tulee kasvatettua yleensä aika kiitettävästi kynsilakkakokoelmaa. Syksyllä 2009 innostuin kaivamaan jälleen kynsilakkani esiin ja kynsiharrastukseni käynnistyi toden teolla keväällä 2010.
Tykkäsin lakata kynsiäni jo lukioaikana paljon, mutta silloin lakkaukset olivat yksivärisiä ja yksinkertaisia. Lukion jälkeen kynsien laitto hieman jäi, kunnes päätin kokeilla geelikynsiä. Se oli kyllä rakkautta ensi silmäyksellä ja puolisen vuotta viihdyin helppohoitoisissa geelikynsissä. Tämän jälkeen intoni koristella kynsiä itse palasi ja aloin lakkailla taas aktiivisemmin kynsiäni. Samaan aikaan löysin kynsiblogeja netistä ja innostuin vain entistä enemmän. Kynsikuvat löysivtä tiensä myös minun blogiini. Vähitellen lähdin kokeilemaan erilaisia koristelutapoja ja kokeilin rohkeasti erilaisia lakkayhdistelmiä. Hankin uusia lakkoja ja koristelutarvikkeita. Siitä se sitten lähti ja tässä nyt ollaan.
Kynsien laitto on minulle harrastus. Se on hyvää vastapainoa tanssille, joka on vähitellen muuttumassa rakkaasta harrastuksesta rakkaaksi ammatiksi. On ollut kiva löytää jokin uusi harrastus tanssin tilalle, koska en sitä enää osaa laskea samalla tavalla harrastukseksi, vaikka kävisinkin välillä tanssitunneilla ihan huvikseni. Onhan tämä pikkutarkka räpeltäminen kynsien kimpussa aika erilaista tuohon tanssiin verrattuna. :)
Laitan lähinnä omia kynsiäni, mutta ihan mielelläni teen kysniä vaikka kavereilleni, jos he sitä pyytävät. Omia kynsiä on kyllä huomattavasti helpompi laittaa. Varmaan siksi, että sitä on tässä tullut harjoiteltua aika paljon.
Tanssi
Tanssi on ollut rakas harrastukseni jo 3-vuotiaasta lähtien. Äiti pisti minut lastentanssitunneille, koska aloin tanssia aina kun kuulin musiikkia. En vain voinut pysyä paikoillani. Siitä se sitten lähti ja jo ihan pienenä tyttönä haaveilin ballerinan urasta. Varsinaisen baletin aloitin 6-vuotiaana ja pari vuotta myöhemmin aloitin myös jazz-tanssin. Vähitellen olen innostunut kokeilemaan monia muitakin lajeja aina afrosta street-tanssiin. Parhaimmillaan tanssituntini veivät viikossa aikaa yli 10 tuntia. Eniten olen harrastanut jazz-tanssin eri muotoja. Viimeisimmät harrastusvuoteni keskityin lähinnä jazz-, nyky- ja show-tanssiin.
Tanssiin liittyvästä ammatista olen haaveillut oikeastaan niin kauan kun olen tanssinutkin. Ensin haaveissa oli balettitanssijan ura, mutta vähitellen haave hieman muuttui, koska ihan ballerinaksi minulla ei ole edellytyksiä. Tahdoin kuitenkin isona työskennellä tanssin parissa ja haaveissani oli joko tanssijan tai tanssinopettajan ammatti. Lukion jälkeen minulle tarjoutui hieno tilaisuus päästä opettamaan tanssia, kun eräs entinen opettajani oli lähdössä ulkomaille ja hän halusi minut pitämään tunteja puolestaan. Silloin huomasin, että opettaminen on todella minun juttuni. Unelma tanssinopettajan ammatista vahvistui ja päätin hankkia itselleni sopivan koulutuksen.
Hain opiskelemaan sekä toisen asteen tanssijan koulutusohjelmiinn että ammattikorkeakouluihin tanssinopettajalinjalle. Kiinnostus opettamiseen ajoi minua hakemaan nimenomaan opettajakoulutukseen, mutta olisi minulle kelvannut paikka tanssijaksikin vievässä koulutusohjelmassa. Hain useampana vuotena peräkkäin, eikä opiskelupaikka irronnut todellakaan ensimmäisellä yrittämällä. Ei se helppoa ollut, kun monesti jäi hyvin pienestä kiinni kouluun pääseminen. Välillä teki mieli luovuttaa, mutta aina kuitenkin sitkeästi kevään tulle tuli se olo, että haluan hakea uudestaan ja vielä se paikkka aukeaa minullekin. Ja niihän siinä lopulta kävi.
Pääsin aloittamaan tanssinopettajan opinnot syksyllä 2010 Savonia-ammattikorkeakoulussa ja samaisena syksynä olisin päässyt opiskelemaan myös Outokumpuun tanssijan koulutusohjelmaan. Edellisen vuoden vietin Kälviällä kansanopistossa vuoden mittaisella tanssitaiteenlinjalla. Tästä vuodesta oli varmasti paljon hyötyä, koska pääsin tutustumaan siihen, millaista tanssia opiskelevan elämä on. Ja rakastin sitä. Lisäksi tekniikka ja taidot kehittyivät vuoden aikana, kun niihin sai panostaa oikeastaan päivittäin. Voin susoitella vuoden tanssitaiteenlinjaa kaikille tanssijan/tanssinopettajan ammatista haaveileville.
